Janne Väistö

Yksinkertaisen määritelmän mukaan kunnanvaltuusto on kunnan ylintä päätösvaltaa käyttävä elin, jonka jäsenet eli valtuutetut on valittu vaaleilla. Kaupungeissa siitä voidaan käyttää myös nimeä, kaupunginvaltuusto. Täällä meillä, Salon kaupungissa, nimen määrittely ei ole kuitenkaan näin helppoa. Valtuuston viimeaikaisen toiminnan perusteella sitä voisi ennemminkin kutsua nimellä kaupungin ylin edunvalvontajärjestö.

Valtuusto käyttää siis kunnan ylintä valtaa. Ja kuten suurin osa meistä asian ymmärtää, valtaan sisältyy myös vastuu. Ja tämä on seikka, mitä nähdäkseni Salon kaupunginvaltuusto ei ole toimissaan ottanut haltuunsa. Vastuunkannon sijaan näyttää pahasti siltä, että valtuusto on lähtenyt tielle, jossa tärkeintä on pelastaa oman äänestäjäkunnan odottamat päätökset hinnalla millä hyvänsä.

Vai kuinka muuten voidaan selittää toimet, joissa kerta toisen jälkeen vedetään matto alta kaavailluilta esityksiltä? Olivat sitten kysymyksessä rakenteelliset uudistukset – kilpailutus ja ulkoistaminen – tai yksittäispäätökset, kuten synnytyssairaalan ja kouluverkon säilyttäminen. Onko valtuustosta tullut erilaisten ryhmien edunvalvontajärjestö kunnan ylimmän vallankäyttäjän sijaan?

Ei kaupunginvaltuuston tehtävä mikään helppo ole. Nokian alasajon myötä Salo on kokenut varmastikin maan vaikeimman rakennemuutoksen. Verotulot eivät enää riitä kaupungin toimintojen pyörittämiseen, ja edessä on vain leikkauksia. Tämä koskettaa kaikkia, ja uskoakseni lähes kaikki sen myös ymmärtävät.

Yhdessä asiassa uskoisin äänestäjien valtaosan kuitenkin odottavan valtuutetuilta peiliin katsomista. Tämä koskee yhden asian liikkeiden asemaa päätöksenteossa. Tässä taustalla on yleisesti tiedostettu haaste päätöksentekoprosessissa: yhden asian liikkeiden voimakas lisääntyminen, joiden toimintaa vielä tehostavat sosiaalisen median mahdollisuudet.

Ymmärrän hyvin, että yksittäisen edustajan on vaikea tehdä oman ”sosiaalisen ryhmän” (lue: oman Facebook-yhteisön) vastaisia päätöksiä, kun negatiivinen palaute vyöryy silmille välittömästi. Sitä ei tarvitse odottaa seuraaviin vaaleihin saakka. Välillä valitettavasti tuntuukin siltä, että sosiaalisen ryhmän paine menee puolueen, puhumattakaan omien arvojen edelle. Ei hyvältä näytä; tätä menoa koko päätöksentekojärjestelmä halvaantuu!

Uskon valtaosan äänestäjistä kuitenkin kannattavan enemmän pitkäjänteistä toimintaa, missä päätöksiä ohjaa niin selkeä arvopohja kuin kaupungin talouden todellisuus. Paasikiven sanoin ”kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”. Vaikeita päätöksiä pitää pystyä tekemään ja uskon, että se on vahvoilla, joka osaa ”myydä” myös vaikeat asiat oikealla tavalla. Tämä on nähdäkseni todellista poliittista taitoa.

Nyt näyttää valitettavasti siltä, että valtuustosta on tullut ”edunvalvontajärjestö”. Pitkäjänteisen toiminnan sijaan on takerruttu äänestäjien miellyttämiseen. Päämääränä kun pitäisi olla pyrkimys tuottaa kuntalaisille palveluja mahdollisimman tehokkaasti. Ei pitää pakonomaisesti kiinni kunnallisista työpaikoista, eikä ainakaan lähteä sille tielle, missä vuoron perään kumarretaan erilaisille painostusryhmille. On nähtävä kokonaisuus. Nyt kun näyttää siltä, että se joka huutaa kovimmin, voittaa. Eihän sen näin pitäisi olla.

Janne Väistö, VTM

Salo

Salon kaupungin päättäjiä ja kuntalaisia yhdistää varmasti yksi asia, ”jottain tarttis tehdä!”. Viime aikoina on löytynyt myös toinen yhteinen näkemys – rakenteelliset uudistukset. Mutta tähän yhteisymmärrys sitten loppuukin, miten nämä rakenteelliset ratkaisut toteutetaan?

Toteutetaanko ne lähes yksinomaan palveluverkon karsimisella (esim. koulujen lakkautuksilla)? Vai laajennetaanko rakenteelliset uudistukset koskemaan myös palvelujen tuottamistapojen uudelleentarkastelua eli suomeksi kilpailutusta ja palvelujen ulkoistamista. Nyt ratkaisuja on lähdetty hakemaan pitkälti palveluverkon karsimisella, mistä Pajulan koulun vaiheet käy surkeana esimerkkinä. Miksi näin?

Nykyisessä tilanteessa olisi tärkeää ottaa asioihin riittävää perspektiiviä sekä muistettava ydinkysymys – mitkä ovat kaupungin perustehtävät? Uskoisin valtaosan allekirjoittavan seuraavan: tuottaa kuntalaisille palveluja mahdollisimman tehokkaasti, ei luoda tai säilyttää kunnallisia työpaikkoja.

Edellisellä yksinkertaistuksella päästään jo paljon lähemmäs asian tarkastelua pragmaattisena, käytännöllisenä kysymyksenä. Tällä hetkellä, kun kysymys palvelujen tuottamisesta nähdään (valitettavasti) ennemminkin ideologisena kiistana, missä päälinjat jakaantuvat oikeiston ja vasemmiston välillä edellisten vaatiessa kilpailutusta ja vasemmiston vastustaessa sitä. 

Nykyisellä tavalla asia ei etene mihinkään. Lisäksi kysymys olisi nähtävä kaikkien kuntalaisten, veronmaksajien, näkökulmasta. Toivottavasti olen väärässä, mutta nähdäkseni ajatus palveluiden ulkoistamisesta on pysähtynyt ennen kaikkea pyrkimykseen säilyttää kunnalliset työpaikat. Onko tämä todella valtuutettujen päätehtävä? Uskon enemmistön kannattavan palvelujen kilpailuttamista, jos palkinnoksi saadaan paremmat palvelut samalla, jopa pienemmällä veroäyrillä.

Vielä on pidettävä mielessä, että kaikkea ei kannata, eikä voi, kilpailuttaa ja ulkoistaa. Hyvänä lähtökohtana olisi aloittaa palvelujen ulkoistaminen asioissa, jotka eivät ole kunnan perustehtäviä, kuten ruoan valmistus ja puhtaanapito. Kilpailutus ei ole mikään autaaksi tekevä voima, se vaati osaamista ja seurantaa.

Mutta jos joku vielä kyseenalaistaa vapaan kilpailun voiman, on hyvä muistaa tämän hetken tilanne joukkoliikenteessä. Kilpailun avaaminen on pystynyt vavisuttamaan jopa valtio-omisteisen VR:n asemaa muutamassa vuodessa. Tuskin kukaan vastustaa kilpailutusta, kun esimerkiksi Salo–Helsinki–Salo-reitillä matkalipun saa 60 euron sijaan parhaimmillaan kymmenellä eurolla. Eikö tämä sama voisi toteutua myös kunnallisessa palvelutuotannossa?

Janne Väistö VTM

Salo