Syntynyt 24.8.1972
Filosofian tohtori Åbo Akademi
Valtiotieteiden maisteri Turun yliopisto
Tutkija Åbo Akademi
Osaamisalueet Kielipolitiikka, nationalismi, Suomen ja Ruotsin välinen historia
Kaupunginvaltuutettu Salon kaupunki
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Salon kaupunki
Sotilasarvo Ylivääpeli
Perhe Naimisissa, yksi aikuinen lapsi
Harrastukset Kalastus, ruoanlaitto, lukeminen, pitkät kävelylenkit
Verkostot Svenska nu -delegaatio, Rotary International, Åbo Akademis alumner, Turun yliopiston alumnit
– –
My way
Olen syntynyt Göteborgissa, kouluaikani asunut Kuusjoella ja lapsuuteni kesät viettänyt Posiolla, isovanhempieni maatilalla.

Koko aikuisikäni olen asunut Salossa, mikä käy selville kuivasta varsinaissuomalaisesta huumorista ja aivan viimeistään puheesta. Paikallista murretta kun ei aivan helpolla kitketä pois – eikä tarvitsekaan!
Jos joku kysyy, onko totta, että rakkaus voi syttyä ensi silmäyksellä, voin vilpittömästi vakuuttaa – se on totta. Tapasin vaimoni keväällä 1995 ja jo samana syksynä muutimme yhteen. Seuraavana talvena menimme naimisiin ja kesällä 1996 saimme perheenlisäystä. Vuonna 1997 muutimme omakotitaloon, jossa edelleen asumme.

Vaimoni Liisa on varhaiskasvatuksen opettaja. Poikamme Väinö työskentelee seurakuntapastorina Toholammilla.
Elämä ja arvot
Niin vaimoni kuin minun vapaa-aikaa yhdistää kaksi asiaa ylitse muiden: luonto ja hyvä ruoka. Parhaassa tapauksessa vielä siten, että ruoka valmistetaan itse hankituista raaka-aineista. Sieniä metsästä, kalaa merestä ja vielä lisäksi oman puutarhan tuotteita. Tähän kun lisätään vaimoni loistavat keittiötaidot, sekä perhe ja hyvät ystävät, joiden kanssa ruoka ja siihen sopivat juomat nautitaan, ollaan asian ytimessä.

Perheestä ja kotiruoasta on itse asiassa lyhyt tie elämän perusarvoihin. Parhaiten omaa näkemystäni kuvaa vanha kunnon iskulause: koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja läheiset ovat kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät asiat maailmassa, uskonto kaiken perusta ja isänmaa taas paikka, missä on hyvä asua ja elää.
Oma panokseni yhteiskunnalle
Käytännön tasolla isänmaa avautui aivan uudella tavalla, kun vuonna 2006 liityin vasta perustettuihin maakuntajoukkoihin. Lukuiset harjoitukset ja metsissä valvotut yöt avasivat silmät sille, kuinka tärkeä ja toimiva suomalainen asevelvollisuusarmeija onkaan. Se myös muistutti konkreettisella esimerkillä: kun päämäärä on selkeä, eteenpäin mennään, ja viimeinenkin mies ja nainen pidetään mukana – kaveria ei jätetä.

Toisaalta isänmaa avautui uudella tavalla, kun lähdin muutama vuosi sitten mukaan paikallispolitiikkaan. On ollut opettavaista huomata, kuinka erilaiselta politiikka ja sen tekeminen näyttävät tutkimuksen ja käytännön näkökulmista.
Työ on opettanut
Viimeiset 25 vuotta voi työelämäni osalta jakaa kolmeen osaan. Ensimmäiset 10 vuotta työskentelin kuukausipalkalla kaupan alalla. Sain nauttia palkallisista vuosilomista, kehityskeskusteluista ja eri yritysten koulutuksista. Mutta silti – tai juuri sen vuoksi – tiesin koko ajan, tämä ei ole minua varten!
Vuonna 2006 tein vaimoni tukemana yhden elämäni suurimmista päätöksistä. Päätin lähteä vielä ”vanhemmalla iällä” opiskelemaan, tavoitteena maisterin tutkinto. Lähes koko kuusivuotisen opiskeluajan ajoin taksia, mikä avasi jälleen uuden näkökulman tarkastella suomalaista elämänmenoa. Siinä työssä kun näki läpileikkauksen lähes koko yhteiskunnasta. Niin arjesta kuin juhlasta, itkusta ja naurusta.

Viimeiset kaksitoista vuotta olen työskennellyt historiantutkijana. Vuonna 2017 väittelin tohtoriksi Åbo Akademista ns. pakkoruotsin syntyhistoriasta. Väitöksen jälkeen olen jatkanut tutkimusta suomalaisesta kielipolitiikasta.
Tutkimustyön lisäksi tarjoan historia-alan palveluja (yritys- ja yhdistyshistoriikit) yrityksille ja yhteisöille. Tällä hetkellä työn alla Salon seudun kokoomuksen historia.