Tunnin juna -keskustelu ei näytä Salossa laantumisen merkkejä. Jokaiselle asioita vähänkin seuraavalle on varmasti tullut selväksi, missä rintamalinjat sijaitsevat.
Äänekkäin ryhmä haluaa kaataa koko hankkeen. Perusteluissa vedotaan niin luonto- ja kulttuuriarvoihin kuin taloudellisiin perusteluihin. Vastustajien mukaan miljardihanke ei ole kannattava, ja siksi rahoille löytyisi parempaa käyttöä esimerkiksi nykyisen tieverkon kunnostamisessa.
Toinen ryhmä puolestaan näkee ratahankkeen taloudellisena sijoituksena. Jo itse rakentaminen toisi Salon alueelle euroja ja elinvoimaa. Pidemmällä aikavälillä uusi nopeampi ratayhteys liittäisi Salon mukaan Turun ja Helsingin kasvuimuun.
Sitten keskusteluista löytyy vielä ns. kompromissiryhmä, joka ratkaisisi ratahankkeen ongelmat teknisillä korjauksilla. Salossa tämä tarkoittaisi ratalinjauksen siirtämistä moottoritien yhteyteen. Nämä argumentit ovat toiveajattelua. Ratalinjaus on nuijittu sekä Uudenmaan että Varsinais-Suomen maakuntakaavoihin. Ei ole realismia, että molemmat maakuntavaltuustot käynnistäisivät vuosia kestävän kaavoitusprosessin uudelleen.
Edellä kuvattujen argumenttien varjoon on kuitenkin jäänyt kaikkein oleellisin kysymys: mikä rooli Salon kaupungilla on ratahankkeessa?
Salon kaupunginvaltuusto päätti edellisellä vaalikaudella osallistua Turun tunnin juna (nykyään Länsirata Oy) -hankeyhtiöön. Hankeyhtiöön liittyi 51 prosentin osuudella Suomen valtio sekä yhteensä 49 prosentin osuudella Turku, Salo, Lohja, Kirkkonummi, Vihti, Espoo ja Helsinki.
Kuluvana vuonna tehtiin kaksi Salon kannalta merkittävää päätöstä. Ensinnäkin valtio ja osakaskunnat sopivat, että yhteysvälien Espoo-Kirkkonummi ja Salo-Hajala rakentamiskustannukset jaetaan valtion ja osakaskuntien kesken puoliksi. Salon laskennallinen arvo olisi noin 46 miljoonaa euroa. Toinen merkittävä asia oli Helsingin kaupungin kesäkuinen päätös: se ei osallistu lainkaan rakentamisvaiheen töiden rahoittamiseen.
Tällä hetkellä työn alla on Salon kannalta vakava pohdinta, millä osuudella kaupunki lähtee ratahanketta rahoittamaan. Mielestäni asiaa tulee lähestyä kylmän analyyttisesti.
Ensinnäkin tulee kysyä, kuka lopulta päättää ratahankkeesta. Päätöstä ei tehdä Salossa, Turussa tai Kirkkonummella. Siitä päättää Suomen valtio. Meille kuuluu vain päätös osallistumisesta ratahankkeen rahoitukseen.
Tätä taustaa vasten voidaan vielä kysyä, toteutuuko rata ilman, että Salo rahoittaa sitä. Mikäli vastaus on kyllä, Salolla ei ole mitään järkeä lähteä rahoittamaan hanketta. Mehän saamme samat hyödyt – ja haitat – aivan ilmaiseksi.
Tätä päätelmää tukee moni argumentti. Hanke on edennyt jo vuosia, vaikka osa radanvarsikunnista (Kaarina, Paimio) ei ole osallistunut eurollakaan radan suunnittelukustannuksiin. Ratahanke etenee, vaikka se jäi kesällä ilman EU-rahoitusta ja Helsinki jättäytyi pois rakentamisvaiheen kustannuksista.
Vastaus edellä mainittuun kysymykseen on siis selkeä: Salon kaupungin päätöksellä ei ole merkitystä ratahankkeen toteutumiseen. Miksi sitten osallistuisimme radan rahoitukseen?
Oma ajatukseni on selvä. Salolaisen päättäjän tulee olla Salon kaupungin verorahojen kirstunvartija.
Janne Väistö FT, VTM
kaupunginvaltuutettu, Salo (kok.)