Suomen väestörakenne muuttuu lähitulevaisuudessa merkittävästi. Äänestäjäkunnassakin on edessä suuri muutos.
VUONNA 2040 Suomessa asuu jo lähes 900 000 vieraskielistä. Heidän osuutensa koko maan väestöstä on ennustettu kaksinkertaistuvan noin 16 prosenttiin. Kotimaisia kieliä puhuvien määrä supistuu samaan aikaan noin 450 000:lla.
Äänestäjäkunnassa on edessä suuri muutos. Maahanmuuttajien määrä kasvaa samalla, kun puolueuskolliset ja aktiivisesti äänestävät suuret ikäluokat poistuvat niin politiikan katsomoista, taustoista kuin toimijoistakin.
Mitä vahvemmin puolueiden kannatus on kiinnittynyt vanhenevaan väestöön, sitä voimakkaammin niiden pitäisi hakea uutta tukea – esimerkiksi maahanmuuttajista. Uusien äänestäjien määrä kasvaa vaali vaalilta.
VÄESTÖRAKENTEEN muutos on nostettu esille erityisesti taloudellisena haasteena. Sen sijaan keskustelun katveeseen on jäänyt kysymys, miten muutos näkyy suomalaisessa politiikassa.
Maahanmuuttajien poliittista osallistumista on tutkittu vähän, eikä siitä ole juurikaan käyty yhteiskunnallista keskustelua. Maahanmuuttajilla ei ole politiikassa läheskään sellaista edustusta kuin kantaväestöllä – verrataanpa sitten vaaliehdokkuuksia tai valituiksi tulleita. Tilastot toki ovat samansuuntaisia muissakin maissa, Suomi ei ole erityinen poikkeus.
Ulkomaalaistaustaisten osuus kuntavaalien äänioikeutetuista, ehdokkaista ja valituista on viidentoista viime vuoden aikana kasvanut. Siinä missä vuonna 2008 ulkomaalaistaustaisia äänioikeutettuja oli yhteensä runsaat 135 000, vuonna 2021 heitä oli jo yli 325 000. Ulkomaalaistaustaisten osuus äänioikeutetuista on siten yli kaksinkertaistunut.
Ehdokkaiden ja valittujen määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa äänioikeutettujen kanssa. Tämä tarkoittaa, että maahanmuuttajien poliittinen aliedustus kunnissa on viime vuosina syventynyt.
Vuoden 2021 kuntavaaleissa annettiin yhteensä lähes 2,5 miljoonaa ääntä. Näistä 2,6 prosenttia meni vieraskielisille ehdokkaille, mikä vastaa lähes identtisesti vieraskielisten osuutta kaikista vuoden 2021 kuntavaalien ehdokkaista. Valtuutetuista heitä on kuitenkin vain alle prosentti.Puolueissa on syytä pohtia, miten toimintatapoja uudistetaan.
SUOMALAISEN poliittisen järjestelmän vahvuus ja heikkous on puolueiden tietynlainen jähmeys. Hitaasti tapahtuvien muutosten hyvä puoli on puoluekentän tuoma vakaus ja ennustettavuus. Kääntöpuolena on toisaalta reaktiivisuus suhteessa muutoksiin. Ei ole kovin yllättävää, että maahanmuuttajien poliittiseen osallistumiseen ei ole vielä kiinnitetty tarpeeksi huomiota.
Puolueissa olisi syytä pohtia, miksi maahanmuuttajia halutaan mukaan poliittiseen toimintaan, millaisia sisällöllisiä ja ohjelmallisia muutoksia se edellyttää ja kuinka toimintatapoja uudistetaan. Puolueiden tulisi aktiivisesti luoda yhteyksiä erilaisista taustoista tulleisiin maahanmuuttajiin ja selvittää, mihin he aivan oikeasti haluavat olla vaikuttamassa politiikan keinoin. Vain tällä tavalla maahanmuuttajista saataisiin aidosti politiikan tekijöitä eikä vain keino kerätä uusia kannattajia.
MUUTOKSEN aikaansaaminen vaatii ratkaisuja sekä ruohonjuuritasolla että koko järjestelmässä. Paikallisyhdistykset ja puolueosastot ovat todennäköisimmin niitä toimijoita, jotka ryhtyvät kokeilemaan uusia keinoja laventaa poliittista osallistumista maahanmuuttajien keskuuteen. Puoluejohdolta tarvitaan puolestaan ohjausta, resursseja ja koulutusta.
Puoluerahoitusta on vastikään kasvatettu. Yksi korvamerkittävä kohde rahojen käytössä voisi olla vaaliohjelmien ja viestintämateriaalien tuottaminen monikielisesti. Sosiaalinen media tarjoaa tähän erinomaisen kanavan.
Muutkin kuin maahanmuuttajaehdokkaat voivat ottaa vastuuta maahanmuuttajien innostamisesta politiikkaan. Ensi kevään eduskuntavaaleissa olisi hyvä, että mahdollisimman monet ehdokkaat ottaisivat viestinnässään huomioon myös vieraskielisen väestön.
Janne Väistö ja Sini Ruohonen
Väistö on kielipolitiikan asiantuntija ja tutkija Åbo Akademissa. Ruohonen on Ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja.