Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa sotamies Honkajoki päätti rukouksensa toivomukseen: ”varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Aamen.”
Tähän pyyntöön on helppo yhtyä myös vuonna 2022. Sen sijaan on syytä kysyä, miten tämän päivän Suomen herrat (ja rouvat) tämän estäisivät.
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Karjalan mäntyä väisteltiin presidentti Kekkosen ja Neuvostoliiton johdon henkilökohtaisilla suhteilla.
Kuten tiedämme, myöhempi historiankirjoitus on esittänyt paljonkin kritiikkiä kyseistä politiikkaa kohtaan. Suomen on katsottu olleen rähmällään Neuvostoliiton edessä. Toisaalta historian tuomio on selkeä: Suomi säilyi itsenäisenä.
Mitä sitten pitäisi sanoa kylmän sodan jälkeisistä itäsuhteista? Viimeisen 20 vuoden ajan suhteita Venäjään on niin Suomen kuin muun läntisen maailman osalta yritetty kehittää. Kauppa Venäjän kanssa on kasvanut ja valtiojohto on tavannut säännöllisesti toisiaan.
Samaan aikaan venäläiset miljonäärit ovat hankkineet Suomessa omistukseensa hulppeita rantatontteja ja lomakiinteistöjä. Mikäs siinä, kun kauppa on käynyt ja raha vaihtanut omistajaa!
Mutta, viimeistään torstaina 24.2.2022 jokaisen suomalaisen huulille varmasti nousi kysymys, oliko tämä kaikki pelkkää valhetta. Oma valistunut arvaukseni on, kyllä.
Näin jälkiviisaana on helppo huomata, että Putinin johtama Venäjä on määrätietoisesti kehittänyt asevoimiaan, panostanut kybertekniikkaan ja ainakin Suomen kohdalla hankkinut omistukseensa strategisia kohteita. Me suomalaiset olemme olleet uskomattoman naiiveja. Valitettavasti.
Toisaalta suhtautuminen on ollut ymmärrettävää. Länsimainen logiikka ei yksinkertaisesti löydä ensimmäistäkään järkisyytä Putinin toimille Ukrainassa. Siksi meidät yllätettiin housut kintuissa.
Mitä nyt pitäisi tehdä? Meillä Suomessa tulee aivan ensimmäiseksi pitää huoli puolustuskyvystä ja omavaraisuudesta niin ruoan kuin energian suhteen. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa sotilaallinen turvallisuus. Siihen on puolestaan vain ja yksi ratkaisu: Nato.
Putinin toiminta on viimeistään todistanut, että turvallisuutta ei luoda pelkillä ”hyvillä” suhteilla. Turvallisuutta ei luoda yhteisillä kauppahankkeilla. Turvallisuus voidaan varmistaa vain liittoutumalla sotilasliitto Natoon.
Me kaikki suomalaiset varmasti jaamme saman toivomuksen sotamies Honkajoen kanssa. Mikäli emme halua lyödä päätämme Karjalan mäntyyn, Suomen herroille ja rouville ei jää kuin yksi konkreettinen ratkaisu. Meidän tulee pikaisesti hakea jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.
Janne Väistö FT, VTM
kaupunginvaltuutettu (kok.)
Salo