Kädenvääntö päiväkoti- ja kouluverkon tulevaisuudesta on käynyt Salossa kuumana jo viikkojen ajan. Samalla myös keskustelussa käytetyt perustelut ovat tulleet tutuiksi yhä useammalle.
Kouluverkon karsimista on vaadittu vetoamalla niin taloudellisiin realiteetteihin kuin lähitulevaisuudessa dramaattisesti laskeviin oppilasmääriin. Nykyisen kouluverkon säilyttämistä taas on puolustettu (kylä)koulujen merkityksellä paikallisille yhteisöille sekä keinona houkutella uusia muuttajia kaupunkiin. Samassa yhteydessä on usein nostettu esille termit: veto- ja pitovoima.
Vaikka edelliset termit tuovat monelle ennemminkin mieleen suksien voitelun kuin perustelut nykyisen kouluverkon säilyttämiseksi, sisältyy tähän yksi huomionarvoinen asia. Kouluverkon säilyttämisen päällimmäisenä argumenttina ovat elinkeinopoliittiset syyt, ei itse koulu ja sen opetussisältö.
Ottamalla hieman historiallista perspektiiviä voidaan nähdä, että esimerkiksi peruskoululain säätämisen yhteydessä 1960-luvun lopulla, koulukeskustelussa olivat esillä aivan toisenlaiset argumentit. Peruskoulua perusteltiin taloudellisten argumenttien sijaan tasa-arvolla. Ja tässä on tärkeää huomata yksi asia, kysymys oli opetuksen sisällön tasa-arvosta, ei kouluverkosta. Yhtenäisellä opetussisällöllä haluttiin turvata kaikille oppilaille samanlaiset mahdollisuudet jatko-opintoihin aina yliopistoon saakka. Ja kuten tiedämme, tässä on onnistuttu enemmän kuin hyvin – suomalainen koulutus on maailman huippuluokkaa!
Tällä hetkellä keskustelu koulun opetussisällöstä puuttuu lähes kokonaan. Sen sijaan tärkeimmäksi on nostettu kouluverkon merkitys kuntien välisenä kilpailutekijänä.
Anteeksi vain, mutta oma näkemykseni on täysin toinen. Mielestäni päiväkotien ja koulujen tehtävänä on yksiselitteisesti varhaiskasvatus ja opetus, ei kunnan elinkeinopolitiikan tukeminen.
Tämä ei tietenkään vie pois sitä tosiasiaa, että Salon vuosia jatkunut väkiluvun lasku on saatava kääntymään. Siksi kaupungin elinkeinopolitiikkaa on tarkasteltava kriittisesti ja kysyttävä, mitä me voimme asian korjaamiseksi tehdä. Miten kaupunki voi vastata tähän haasteeseen?
Ensimmäinen askel muuttotappion kääntämiseksi voisi olla hyvinkin yksinkertainen. Jopa niin yksinkertainen, että sen voi tiivistää kolmeen sanaan. Me tarvitsemme: päätöksiä, päätöksiä ja vielä kerran päätöksiä.
Kuntaliitoksesta kuluneen kymmenen vuoden aikana Salon kaupunki on ajautunut aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Nokian alasajon myötä sekä väkiluku että verotulot ovat laskeneet. Tästä huolimatta suuret rakenteelliset ratkaisut on jätetty tekemättä. Miksi? Siksi, ettei ole saatu aikaan konkreettisia päätöksiä.
Uskon vakaasti siihen, että kyky tehdä päätöksiä vaikuttaa enemmän kuin mikään yksittäinen asia myös kaupungin imagoon. Tekemällä selvityksiin perustuvia harkittuja päätöksiä luomme kuvan kaupungista, joka ymmärtää rehellisesti nykytilanteen, katsoo realistisesti tulevaisuuteen ja tekee näiden pohjalta tarvittavat ratkaisut.
Harkitut päätökset synnyttävät luottamusta. Ja luottamus on asia, jota niin nykyiset salolaiset kuin potentiaaliset muuttajat kaupungilta haluavat.
Janne Väistö VTM, FT
Salo (kok.)