Salon kaupunginhallituksen asettama oppimisympäristötyöryhmä julkaisi tiistaina 10. joulukuuta kauan odotetutun selvityksensä. Julkistamistilaisuudessa Salon lukiolla tunteet kävivät kuumina, sisältyihän esityksen toimenpidelistaan seitsemän päiväkodin ja viiden koulun lakkauttaminen.
Ja kuten arvata saattoi, sosiaalisessa mediassa koulukeskustelu lähti käyntiin vieläkin kiivaampana. Veikkaanpa, että koulusoppa tulee kiehumaan Salossa vielä kauan ja takuulla kuumana.
Ettei soppa täysin kiehuisi yli kannattaisi ehkä hetkeksi pysähtyä miettimään, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys.
Ensinnäkin kannattaisi pohtia, miksi kaupunginhallitus halusi selvitystyöryhmän asettaa. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Syntyvyys Salossa on laskenut niin rajusti, että jo lähitulevaisuudessa lapsien määrä kaupungissa lähes puolittuu.
Tähän taas on aivan välttämätöntä reagoida, kaupungin talous ei yksinkertaisesti kestä nykyistä palveluverkkoa. Aina rajallisten taloudellisten resurssien toisessa vaakakupissa kun on samaan aikaan lisääntyvät sosiaali- ja vanhuspalveluiden kustannukset. Näistäkin kaupungin on huolehdittava.
Valitettavasti kouluverkkokeskustelussa on liian usein ohitettu edellä mainitut kaupungin velvoitteet ja keskitytty vain hyvin rajattuihin kysymyksiin. Mikä on kylien tulevaisuus, jos koulu tai päiväkoti lakkautetaan? Miten lakkautukset vaikuttavat Salon imagoon? Haluaako kukaan enää muuttaa kaupunkiin?
Kysymyksiä on monia ja ne ovat kaikki oikeutettuja. Sen sijaan vastauksissa tuntuu monella menevän puurot ja vellit sekaisin. Tuntuu siltä, että kyläkouluja perustellaan ennemminkin taloudellisilla syillä, jolloin unohtuu se kaikkein tärkein asia – lapset.
Eikö ennemminkin tulisi kysyä, toteutuuko koko ajan laskevien oppilasmäärien kyläkouluissa lapsen etu. Onko lapsen kehityksen kannalta hyväksi, jos kyläkoulusta löytyy vain muutama saman ikäinen oppilas? Toteutuuko koulujen opetussisältö samansisältöisenä, jos yksi lapsi saa opetusta kokonaan samasta ikäluokasta koostuvassa luokassa ja toinen yhdysluokassa, mahdollisesti kolmen eri ikäluokan kanssa?
Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu, haluammeko säilyttää taloudellisista realiteeteista huolimatta nykyisen laajuisen kouluverkon ja miksi. Jos kysymys on kylien elinvoiman takaamisesta, siihen luulisi olevan muitakin keinoja. Tuskin Teijon ja Mathildedalin alue on noussut valtakunnallisen huomion kohteeksi kyläkoulunsa takia. Selitys löytyy yrittelijäistä ihmisistä ja yhdessä tekemisestä.
Vaikka koulun ja päiväkodin sijainnilla epäilemättä on oma tärkeä merkityksensä, niin eiköhän tärkein syy asuinpaikan valintaan kuitenkin ole koulun sijaan työpaikka. Sinne muutetaan, missä työt ovat. Ei sinne, mistä löytyy houkuttelevin kyläkoulu.
Oppimisympäristöselvitys on valmis ja siitä käyvät ilmi kaikki armottomat talousluvut. Kylmästi mutta kohteliaasti sanottuna, kaupungin talous ei kestä nykyisen laajuista päiväkoti- ja kouluverkkoa.
Kyllä valtaosa meistä kuntalaisista tämän ymmärtää. Nyt on päättäjien aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tehdä tosiasioihin perustuvia ratkaisuja. Kaikki muu on vastuun pakoilua!
Janne Väistö VTM, FT
Salo (Kok.)