Moni meistä tuntee Monopoli-lautapelin, jossa ostetaan ja myydään kiinteistöjä. Pelin tavoitteena on mahdollisimman järkevillä investoinneilla saada vastapelaajien rahat loppumaan. Vaikka kysymys on vain pelistä, tunteet käyvät monesti kuumana, varsinkin kun oma tappio alkaa häämöttää. Mutta, onneksi kyse ei ole oikeasti omasta kukkarosta. Kysymys on monopoli-rahasta!
Meillä Salossa on tänä syksynä noussut politiikan keskiöön kaksi merkittävää asiaa: kaupungin ensi vuoden talousarvio ja oppimisympäristöselvitys. Molemmissa suurin kädenvääntö on syntynyt investoinneista, siis rahasta.
Eikä kysymys ole mistään aivan pienistä summista. Lähes jokaisen hankkeen hintalappu kun on miljoonaluokkaa. Keskiviikon lehdestä (SSS 14.11.) saimme lukea, että kaupunginhallitus esittää Märynummen uuden koulun rakentamiseen 3,65 miljoonaa, Ylhäistentien remonttiin 3,1 miljoonaa ja Ollikkalan päiväkodin rakentamiseen 3,5 miljoonaa.
Nopeasti laskien kysymys on yli 10 miljoonan investoinneista ja silti puhutaan vasta kolmesta kohteesta. Millä numerolla investoinnit sitten alkavatkaan, kun mukaan otetaan Uskelan ja Hermannin koulun tulevaisuus, puhumattakaan muista kaupunkiin suunnitelluista hankkeista.
Jokainen meistä ymmärtää, että niin opettajilla kuin oppilailla tulee olla turvalliset ja terveet rakennukset joissa työskennellä. Se on selvää. Mutta, kyllä kai jostakin täytyy löytyä myös se raja, kuinka paljon kaupungilla on mahdollista investoida koulu- ja päiväkotiverkkoon.
Kun resurssit ovat aina kuitenkin rajalliset, ongelmaksi syntyy valintojen tekeminen. Siksi voidaankin kysyä, onko esimerkiksi uuden Ollikkalan päiväkodin rakentaminen ehdottoman tarpeellinen juuri nyt? Kysymys on kuitenkin 3,5 miljoonasta eurosta!
No, tämä on mitä ilmeisimmin vain virkamiesten ja muutamien vastatuuleen huutavien poliitikkojen murhe. Nyt kun valitettavasti näyttää siltä, että valtaosaa salolaispolitiikoista kasvavat koulukustannukset tai miljoonainvestoinnit eivät tunnu juuri kiinnostavan. Pääasia on, että se itselle tärkeä koulu tai päiväkoti saadaan säilymään – kustannuksista piittaamatta.
Tunnetun määritelmän mukaan politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kyllä! Toisaalta yhteisten asioiden hoitamiseen sisältyy myös vastuu. Vastuu niin kuntalaisista kuin kunnan taloudesta. Ja kun puhutaan taloudellisesta vastuusta, niin sitä on aina tarkasteltava kokonaisuutena, ei yksittäisinä investointeina.
Liian usein näyttää myös siltä, että monille kuntapoliitikoille kaupungin raha ei ole sitä samaa eurovaluuttaa, jolla itse maksellaan laskut ja ostetaan kaupasta ruokaa. Kaupungin raha tuntuu olevan melkein kuin sitä monopoli-rahaa, johon ei päde samat talouden lainalaisuudet.
Minulla on vain yksi toivomus, kunpa olisin tässä asiassa väärässä.
Janne Väistö VTM, FT
Salo (Kok.)