Kaupunginvaltuutettu Jarkko Anttila kirjoittaa Tätä mieltä -palstalla (SSS 7.4) Salon ravitsemus- ja puhtaanapitopalveluiden tulevaisuuden näkymistä. Hänen mielestään Salon on valittava kahdesta eri vaihtoehdosta: ”joko jatkamme nykyisellä toimivalla mallilla tai kaupungin täysin omistaman yhtiön kautta.”
Täytyy todeta, että nyt jos koskaan voin sanoa olevani asiasta täysin eri mieltä. Mielestäni kumpikaan näistä kahdesta vaihtoehdosta ei ole oikea! Asian taustalla on nähdäkseni aivan yksinkertainen kysymys, tuleeko kaupungin tuottaa palvelut omalla henkilöstöllä vai hankkia palvelut markkinoilta?
Tämä on kysymys, johon tunnetusti liittyy aivan perustavanlaatuisia mielipide-eroja. Toiselle kunnan tuottamat palvelut ovat lähes pyhä asia ja toinen taas uskoo ennemminkin markkinoiden voimaan. Miten tästä eteenpäin? Voisivatko osakeyhtiömuotoiset kuntayhtiöt sitten toimia tulevaisuuden palvelutuottajina, kuten Anttila esittää?
Oma vastaukseni on aivan yksiselitteinen – ehdottomasti eivät. Syitä kielteiseen vastaukseen on useita.
Ensinnäkin se, että kunnan omistama osakeyhtiö on aivan liian kaukana ”todellisesta” markkinataloudesta. Tarkoitan sitä, että markkinoiden toimintaan perustuvassa kilpailutuksessa yksi oleellinen asia tulee olla se, että toimijoita on mahdollista vaihtaa, mikäli palveluun tai hintaan ei olla tyytyväisiä. On aika vaikea nähdä, että tämä toimisi kunnan omistaman osakeyhtiön suhteen. Kyllä kynnys vaihtaa esimerkiksi koulujen ruokapalvelujen tuottajaa nousee liian korkeaksi, jos osakeyhtiömuotoiseen keskuskeittiöön on ensin sijoitettu yhden tai useamman kunnan varoja.
Toiseksi uskaltaisin väittää, että kuntien omistamilta osakeyhtiöiltä puuttuu yksi aivan oleellinen asia: riittävä omistajaohjaus. Vaikka termillä omistajaohjaus on tämän päivän Suomessa melkoisen ikävä kaiku, ei sen merkitystä kuitenkaan tule missään tapauksessa väheksyä.
Itse ainakin jaksan epäillä kunnalliseen luottamusasemaan perustuvan omistajaohjauksen motiiveja. Syy on aivan yksinkertainen. Mikäli omistajaohjauksen takana eivät ole omat rahat – sijoitettu pääoma – niin yhtiöiden kehittäminen ja kontrolli jäävät liian usein näennäisiksi.
Lisäksi täytyy muistaa kunnallisiin yhtiöihin tässä yhteydessä liitetty demokratiavaje. Monien asiantuntijoiden taholta on nostettu esille yksi aivan todellinen uhka – korruption vaara.
Lopuksi täytyy rehellisyyden nimissä muistaa se, ettei palvelujen yksityistäminen ole mikään autuaaksi tekevä voima. Se pitää tehdä harkiten. Lisäksi kilpailutuskriteerit tulee laatia niin, että paikallisilla toimijoilla on mahdollisuudet päästä mukaan kunnan palveluiden tuottamiseen.
Julkisten palveluiden kilpailutus voi kuitenkin parhaimmillaan tuottaa uutta elinvoimaa ja dynamiikkaa koko kaupungille. Meidän kaikkien etu on siinä, että veroeurot käytetään mahdollisimman tehokkaasti – tätä tuskin kukaan voi vastustaa.
Janne Väistö VTM
Salo