Korean demokraattisessa kansantasavallassa, Pohjois-Koreassa, käytiin viimeisimmät paikallisvaalit kesällä 2015. Ja koska kysymys on Pohjois-Koreasta, oltiin demokraattisessa kansantasavallassa jälleen sananmukaisesti kansan asialla. Äänestäminen kun oli ilmeisen helppoa – jokaiseen tehtävään oli ehdolla vain yksi edustaja.
Täytyy sanoa, että Suomella on äänestäjien mukavuutta ajatellen vielä pitkä matka moiseen yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Meillä kun on mallina edustuksellinen demokratia, jossa ilmeisenä riesana on valinta monien ehdokkaiden väliltä. Siinähän eteen tulee se meille kaikille tuttu tilanne – päättämisen sietämätön vaikeus.
Toki edustuksellisen demokratian etuna on se, että äänestämisen vaiva on paikallistasolla vain neljän vuoden välein. Tällä väliajalla asian voi unohtaa, koska päätäntävalta on siirretty valituille edustajille, jotka taas päättävät parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vaikka demokratian toimivuudesta on esitetty paljonkin kritiikkiä viime aikoina, harva kuitenkaan voi enää väittää, etteikö sillä saataisi aikaan muutosta. Kyllä kesän 2016 Brexit-päätös ja viimeistään Donald Trumpin valinta presidentiksi kertovat, että äänestämisellä on väliä. Ja etenkin sillä, ettei äänestä, mihin monet Ison-Britannian ja Yhdysvaltain nukkuvat äänestäjät saivat ääntenlaskennan jälkeisessä krapulassa havahtua.
Vielä täytyy muistaa se, että verrattuna esimerkiksi eduskuntavaaleihin kunnallispolitiikka toteuttaa ”todellista” demokratiaa. Tässä kun ensimmäisenä esteenä ei ole pääsy vaaliehdokkaaksi, kuten eduskuntavaalien kohdalla. Ennemminkin puolueiden haasteena on saada listat täyteen ehdokkaita. Kansan ääni siis todella näkyy ja kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa. Miten sitoutuneita valtuutetut sitten ovat työhönsä, onkin jo toinen juttu. Mutta senhän kansa voi punnita neljän vuoden välein.
Koko neljän vuoden ajan on vielä oikeus arvostella päättäjien toimia, mikä ei ole aivan vähäinen etu ainakaan maailman mittakaavassa. Suomen mallissa kaikki, myös nukkuvat äänestäjät, voivat sanoa sanottavansa päättäjien toimista. Tätä ylellisyyttä ei oikein löydy Pohjois-Koreasta.
Ehkäpä se suurin haaste useimmissa länsimaisissa demokratioissa on kuitenkin koko ajan laskeva äänestysvilkkaus. Jos äänestysprosentti on vain 50 prosentin luokkaa, kertoo se valitettavasti siitä, että toteutunut tulos edustaa vain puolta kansalaisista – ja on silloin myös sen mukainen.
No, Pohjois-Koreassa tämäkin asia on paremmalla tolalla, siellä kun äänestysprosentti on lähes sata. Tilastoa tosin saattaa hieman kaunistella itse äänestyskäytäntö. Nimittäin se, että demokratian mallimaassa kansalaiset saivat äänestää joko ”kyllä” tai ”ei” ja vielä varmuudeksi – väärin äänestäminen tulkittiin maanpetokseksi. Kyllä Suomen mallissa on kuitenkin etunsa.
Janne Väistö VTM
Salo, (kok.)