Heinäkuun alussa YLE uutisoi uusimmasta puoluekannatusmittauksesta, jossa keskusta oli ottanut suurimman työväenpuolueen tittelin.
Veikkaanpa, että tätä uutista ei olisi muutama vuosikymmen sitten uskonut kukaan vähänkin vakavammin politiikkaa seurannut suomalainen. Kuten tunnettua, keskusta oli aikaisemmin profiloitunut maanviljelijöiden etujen ajajaksi, kun taas työväen asiaa ajoi – ainakin mielikuvissa – vasemmisto.
Hyvä kysymys onkin, miten tämä muutos on ollut mahdollinen. En jaksa uskoa, että sitä selittää yksin yhteiskuntarakenteen muutos, globalisoituminen tai populististen liikkeiden nousu. Uskaltaisin väittää, että yksi oleellinen syy löytyy ammattiyhdistysliikkeen eräänlaisesta ”tyytyväisyyteen tuudittautumisesta”.
Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että kun päämääränä on ollut ”vain” oman jäsenkunnan oikeuksien ajaminen, sen seurauksena työelämään on annettu syntyä erilaisilla oikeuksilla olevia työntekijöitä, jotka nyt ovat vailla poliittista kotia. Tämä puolestaan näkyy juuri vasemmiston kannatusluvuissa, jotka ovat vahvasti profiloituneet ay-liikkeen ”omiksi puolueiksi”.
Kehityksen seurauksena palkkatyöläiset eivät edusta enää mitenkään yhtenäistä joukkoa, vaan ovat jakaantuneet aivan eri luokan kansalaisiin. Vai miten muuten voi selittää eri työntekijöiden erot työpaikan oikeuksien suhteen. Siinä kun ”Antti Ahtaajalla” on koko liiton tuki, mitä ikinä työsuhteessa sitten tapahtuukin, niin ”Päivi Pätkätyöläinen” taas saa pelätä, jatketaanko työsuhdetta määräaikaisen työsuhteen jälkeen. Puhumattakaan ”Pertti Provisiopalkkaisen” oikeuksista, kun palkka voi muodostua vain ja ainoastaan toteutuneen kaupan tai vaikkapa ajettujen kilometrien perusteella.
En todellakaan yritä väittää, että kaikki olisivat lyhytaikaisia työsuhteita tai provisiopalkkausta vastaan. Toisille se voi olla elämäntapa tai sopia muuten paremmin elämäntilanteeseen. Sen sijaan väitän, että on aivan turha ihmetellä, miksi työväki vaihtaa puoluetta.
Niille työntekijöille, jotka eivät ole vakituisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa, esimerkiksi yhteiskuntasopimuksessa sovittu työajan lisäys 24 tunnilla vuodessa kuulostaa pitkälti pelkältä vitsiltä. Uskon, että monelle osa-aikaiselle työntekijälle ongelma on aivan käänteinen: miten saada lisätunteja, jotta palkkapussi kasvaisi?
Lopultakin vain yksi asia on varmaa, työelämä tulee jatkossakin muuttumaan ja siksi muutokseen tulee vastata uudella tavalla ja uusin keinoin. Haikailu kaikkien turvattuihin työsuhteisiin ei yksinkertaisesti tunnu enää uskottavalta. Eihän sitä turvaa ole yrityksilläkään.
Työelämän muutokset tulee kohdata uusin keinoin ja siihen perinteinen vasemmisto ei ole pystynyt vastaamaan. Usko ay-liikkeeseen ja vasemmistoon näyttää siksi vähenevän koko ajan.
Kaksien jytky-vaalien jälkeen näytti hetken siltä, että kansan pelastajaksi nousisi perussuomalaiset, mutta nyt tämäkin usko näyttää karisseen. Sen sijaan näyttäisi siltä, että yhä useammat kansalaiset ovat ymmärtäneet porvaripuolueiden viestin paremmin, missä vanhan korjaamisen sijaan on pyritty luomaan uusia työmahdollisuuksia. Esimerkiksi kaupan aukioloaikojen vapauttaminen on juuri tämän suuntaista politiikkaa. Kyllä kansa tietää!
Janne Väistö VTM
Salo