Koska sanomalehti pääasiassa luetaan aamulla, ei seuraavaa kertomusta kannata nimittää sanalla iltasatu. Olkoon kertomuksen nimi sen sijaan aamutarina. Tarina menee näin.
Olipa kerran bussi. Tämä bussi oli niin suuri, että siihen mahtuivat kaikki Suomen asukkaat. Kyllä, koko kansa. Bussin ohjaimissa oli maan hallitus. Kuljettaja oli siis vaihtunut useaan otteeseen vuosien aikana, ja tällä kertaa ohjaksissa oli Juha Sipilän johtama porvarihallitus.
Bussi oli tehnyt matkaa jo monta vuotta, hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Viimeisen seitsemän, kahdeksan vuoden aikana bussin matkanteko oli kuitenkin tullut koko ajan takkuisemmaksi. Maisemat ympärillä olivat muuttuneet harmaiksi, ja matka oli tasaista, koko ajan hidastuvaa.
Monen tasaisen harmaan vuoden jälkeen, kuljettaja huomasi, että bussi lähestyi jyrkännettä. Koska meno oli ollut jo vuosia hidasta, ei kuljettaja tiennyt, että jarrut eivät enää toimineet. Edessä oli kolme vaihtoehtoa. Putoaminen jyrkänteeltä tai kääntyminen vasemmalle tai oikealle.
Ne bussimatkustajat, jotka istuivat menosuunnassa vasemmalla laidalla, huomasivat lähestyvän vaaraan ja huusivat ”käänny vasemmalle”. Oikealla ikkunarivillä olevat puolestaan huusivat ”käänny oikealle”. Bussin käytäväpaikoilla istuneet eivät sen sijaan huomanneet lähestyvää vaaraa. He vain jatkoivat keskustelua huolettomasti.
Kuljettaja – Juha Sipilän porvarihallitus – ymmärsi tilanteen vaikeuden ja käänsi juuri ennen jyrkänteen reunaa jyrkästi oikealle. Tästä aiheutui se, minkä me itsekin hyvin tiedämme, että ne matkustajat, jotka eivät olleet varautuneet käännökseen, heilahtivat jyrkästi vasemmalle. Käytäväpaikoilla olleet matkustajat heilahtivat siis vasemmalla olevien matkustajien – demareiden – syliin. Käännöksen jälkeen he kuitenkin nopeasti palasivat omille paikoilleen ja jatkoivat taas keskusteluaan. Samalla myös bussi lähti kulkemaan koko ajan kiihtyen, ja pilvien välistä pilkahti monen vuoden jälkeen esiin myös aurinko.
Miksi sitten Juha käänsi oikealle, kun olisi myös ollut mahdollisuus kääntyä vasemmalle? Siksi, että kääntyminen vasemmalle olisi merkinnyt bussin vauhdin hidastumista entisestään. Vasemmalle kääntyvä tie kun oli kovin kuoppainen ja huonossa kunnossa. Riskinä olisi ollut, että osa matkustajista olisi joutunut hyppäämään pois ja osa taas työntämään saviseen tiehen uponnutta bussia.
Mikä on sitten tarinan opetus? Se on seuraava. Jyrkänteen edessä aivan yhtä tärkeää kuin pelastaa matkustajat on tehdä myös käännös oikeaan suuntaan – oikealle. Silläkin uhalla, että matkustajat – Suomen kansa – hetkeksi heilahtaisi vasemmalle. Sen pituinen se.
Janne Väistö VTM
Salo